Champion
Haflingerori - VH-66608	« »	142cm, v. punarautias; läsi
s. 5.9.2009, 3-vuotias (VAI)	« »	vaativa A, RE 70cm
kasv. Jasmin (Joya)	« »	om. juicy (Rimeyard)

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Sukutaulu

Uldemar v.d. Daunehill VIR MVA Ch	Hagert v.d. Daunehill	Tyran v.d. Daunehill
		Sonnenschein
	Delilah v.d. Daunehill	Charme v.d. Svaissenhof
		Sugarfoot
Kimberly AUS VVJ-III, YLA2	Archibald	Acustino
		Marie
	Khristelle	Morgan II
		Klarissa

Ulysses de Joyan isä oli upea Uldemar v.d. Daunehill, joka palkittiin kolmasti muotovalioSERTillä orin ollessa samalla joka kerta BIS1. Ulias kilpaili menestyksekkäästi esteillä, valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Leevin isänisä Hagert v.d. Daunehill sekä isänisänisä Tyran v.d. Daunehill kilpailivat molemmat menestyksekkäästi niin ikään valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa. Leevin isänemä Sonnenchein puolestaan menestyi mainiosti näyttelyissä. Uldemar v.d. Daunehillin emänisä Charme v.d. Svaissenhof taas oli periyttäjänä erinomainen, siittäen lukuisia kilpahevosia ja kantakirjaan päässeitä ratsuja.

Leevin emä Kimberly AUS kilpaili ansiokkaasti valjakkoajon ja kouluratsastuksen saralla. Lisäksi tamma on palkittu VVJ-III sekä YLA2 -palkinnoilla. Kimberlyn isä Archibald kilpaili niin ikään valjakkoajossa menestyen upeasti. Archibaldin osaaminen oli kenties isänsä Acustinon perintöä, joka oli myös voitokas valjakkoajossa. Lisäksi ori menestyi näyttelyissäkin. Archibaldin emä Marie puolestaan kilpaili kouluratsastuksessa menestyen hienosti. Kimberlyn emä Khristelle oli suvullisesti hieno, mikä korvasi menestyksen puutetta kilpailuiden osalta. Khristellen isä Morgan II kilpaili ansiokkaasti valjakkoajossa sekä kouluratsastuksessa, sekä menestyi myös näyttelyissä erinomaisesti. Leevin emänemänemä Klarissa kilpaili nuorena menestyksekkäästi kouluratsastuksessa.

Jälkeläiset

01. tamma Yard's Lumia, e. Yard's Lila

Luonnekuvaus

Ulysses de Joya on ehkä eniten etsimäni hevonen. Haaveilin jo pitkän aikaa upeasta orivarsasta jolla olisi tasan yksi polvi sukua, eikä oikeanlaista tuntunut löytyvän. Kuitenkin eräänä päivänä pitkään hinkuamani varsan vanhemmat löytyivät! Voi sitä onnea, kun viimein yksi unelmistani täyttyi.

Ulysses de Joya, tuttujen kesken Leevi, on luonteeltaan oikein ystävällinen ja leppoisa. Joskus tosin hieman liiankin leppoisa, sitä voisi joskus kutsua hieman laiskaksikin. Se on mestari luistamaan työstä, varsinkin huomattuaan, ettei pakkoa ole. Joitakin auktoriteetteja se kuitenkin kunnioittaa sen verran (lue: vihaista omistajaa joka löytää sen rehuvarastosta keskellä yötä), ettei juuri pistä hanttiin vaan tottelee kuin pieni enkeli. Kunnes taas seuraava tilaisuus koittaa...
On Leevissäkin tietysti niitä hyviäkin puolia, jotka tekevät juuri tästä orista erityisen rakkaan. Se on todella rohkea ja ahkera sille päälle sattuessaan, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Orimaista mahtailua Leevistä toki löytyy, mutta mikä mies se sellainen on joka ei vähän väliä esitä tarhastaan komeaa ravia tammoilleen?

Hoidettaessa Leevi on yleensä kiltisti paikoillaan. Tammojen kiiman aikaan on suotavinta satuloida ori ulkosalla, koska levottomana sillä on tapana pyöriä holtittomasti, eikä se huomaa jos joku jää sen valtavan ahterin ja seinän väliin.
Orilla on paha tapa repiä viltit ja ohuet loimet päältään, jollei niitä ole paketoitu kymmenellä loimivyöllä. Leevi aiheuttaa myös yleistä pahennusta tallityöntekijöissä renkkaamalla vesiautomaattiaan jatkuvasti, ja aiheuttamalla koko talliin kuuluvan kolinan. Automaatista orin kohdalla ei kuitenkaan voi luopua, koska se potkii tukevatkin vesiämpärit nurin, ja menee etusiaan myöten vesisaaveihin.

Ratsastaessa Leevi on joka päivä tyystin erilainen. Joskus se kinnaa paikallaan kuin purkka tukassa, eikä millään keinoin ole mahdollista saada siltä irtonaisia ja matkaavoittavia liikkeitä. Toisinaan Leevi lähtee käsistä yhtä nopeasti kuin talonmies jäiseltä peltikatolta, ja joka kerta ratsastamaan lähtiessä on varautunut erilaiseen menoon kuin tuleman pitää. Ei sillä, jonkin ajan puurtamisen jälkeen Leevi yleensä kuitenkin tottelee ja työskentelee parhaansa mukaan.
Leevi harvoin kiukuttelee ratsastajalle, eikä sillä ole oikein muita keinoja protestoida kuin pysähtyä kentälle ja jäädä siihen paikalleen. Raukka kun ei osaa pukitella ratsastaja selässä...
Orilla on kaikesta huolimatta erittäin miellyttävät askellajit, joihin on helppo mukautua. Ratsastajan lisäksi myös koulutuomarit pitävät orin askelluksesta.
Esteillä Leevi on varsinainen sählä, eikä sillä oikein kyseistä lajia harrastetakaan ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi. Leevillä on valitettavasti enemmän yritystä kuin kykyä ja sen hyppytekniikka muistuttaa fraasia "ei taidolla vaan tuurilla". Pienemmiltä esteiltä ori suoriutuu kohtalaisesti ottaen huomioon kilometrin pituiset ponnistusmatkat ja vähintään yhtä korkeat ilmavarat, mutta estekorkeuksien noustessa lähemmäs metriä on paras jättää leikki sikseen.
Onneksi tässä tapauksessa loistava kouluosaaminen kompensoi hyppytyylin.. :-)